maanantai 17. maaliskuuta 2014

Urho the agikoira

Olen nyt viime viikkoina päässyt aksailemaan Urhon kanssa päivisin melkein pari kertaa viikossa ja sehän alkoi vaikuttaa jo niin kisavalmiilta, että hetken päähänpistosta ilmoitin sen Tamskin kisoihin kun starttilahjakorttejakin multa löytyi vielä sopiva määrä. Tätä tietenkin edelsi pieni neuvottelu Jussin kanssa, mutta kisalupa heltisi lopulta yllättävänkin helpolla. :)

Kisat oli tuttuun tapaan SDP:llä, jossa muutenkin olen Urhon kanssa treenaillut, joten kisapaikassa ei pitänyt olla mitään outoa. Yllättäen Urho veti kuitenkin herneet nenään hallin hurisevasta lämmityslaitteesta ja sopivasti ratojen lähtöalue oli juuri siinä vieressä. Tamskin käytössä olevalle kentälle sen ääni ei kuulu niin paljoa, joten siellä se ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta nyt kun tultiin ihan viereen, niin häntä meni ihan koipien väliin ja läähätys alkoi. Onneksi oltiin todella hyvissä ajoin paikalla ja yritettiin sitten hengailla laitteeen vieressä mahdollisimman rennosti. Nameja se kyllä söi, mutta leikkiminen oli vaikeaa. Välillä käytiin hallin toisessa päässä lämppäesteillä ja siellä se oli ihan normaali ja leikki raivolla. Laitteen vieressä vain oli hankalaa. Ehdin jo laittaa Miikullekin paniikkiviestiä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta tulihan siitä. Heti kun Urho pääsi radalle, niin se rentoutui ja toimi ihan normaalisti hurinasta huolimatta. Huh, ehdin oikeasti jo pelätä, että v*tuiks menee.

Tuomarina kaikilla radoilla oli Eija Berglund, jolla oli näemmä päivän teemana saada kaikki mahdolliset esteet radalle. Eka agirata oli kivan suoraviivainen ja helpon tuntuinen. Urho oli lähdössä vielä hieman ahdistuneen oloinen, mutta pysyi hyvin ja päästiin matkaan. Tokasta hypystä vedin sen vaan heti ohi, kun en käskyttänyt ja rintamasuunta oli jo kohti seuraavaa estettä. Enhän mä muistanut miten sitä kuuluu ohjata. Jatkettiin matkaa, joten otettiin siitä heti hylly. Loppurata meni hienosti. Renkaasta mentiin ohi ihan omasta rynnimisestäni johtuen, mutta muuten suoritettiin kaikki esteet virheittä ja ihan oikeassa järjestyksessä. Tai no keinu meillä oli vähän turhan lennokas. Todella hieno uran korkkaus siis Urholta.

Toinen rata aiheutti kisaajien keskuudessa kauhua, sillä sinne kannettiin pöytä! Itsekin laitoin heti viestiä Jussille ja kyselin, että onkohan Urho koskaan moista estettä edes nähnyt. Oli kuulemma vain kerran treenannut, joten tuurilla mentiin. Pöytä oli heti kakkosesteenä ja tosi moni maxi livahti pöydän alle ohjaajan jarruttaessa vauhtia ekan hypyn jälkeen. Näin teki myös Urho, mutta sitten hyppäsi mallikkaasti pöydälle ja osattiin suorittaa se ihan oikein. Loppurata meni huippuhienosti! Ainoastaan keinulle käskytin sitä nyt liian kovaa ja se tuli epävarmana siitä ohi ja otettiin kielto. Saatiin tältä radalta kuitenkin siis tulos ja kympillä oltiin neljänsiä. Ei siellä siis muillakaan koirakoilla kovin vahvasti sen pöydän kanssa mennyt.

Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alussa tosi ahdas ärsyttävä kohta ja loppupuolella kaksi viereistä takaakiertoa. Ei siis ehkä ihan perus ykkösluokan rata. Alku selvitettiin ihan hienosti, mutta sitten kun piti mennä vain suoraan, niin taas vedin sen liikkeellä ohi muurista. Korjasin tämän, mutta seuraavan kerran sama sattui taas renkaalla. Takaakiertokohdassa oli järkevää vaihtaa puolta toisen takaakierron jälkeen, mutta riski oli suuri saada koira päälle jos jäisi siihen vääntämään valssia tai persjättöä. Vaihdoin puolen sitten vasta seuraavalla esteellä ja tein takanaleikkauksen pussille. Urho tietty kääntyi sitten väärään suuntaan pussilta ja siinä tuli sellainen säätö, ettei se enää irronnut loppusuoralle ja jätettiin se menemättä. Tämä rata siis hyl.

Kaiken kaikkiaan jäi kyllä todella positiivinen fiilis kisoista ja kerrankin tuntuu siltä, että en lähtenyt raakileen koiran kanssa kisoihin. Miikkukin taisi yllättyä positiivisesti, kun oli ehkä varautunut tulemaan katsomaan totaalista katastrofiagia. :) Kepit onnistui kerrasta joka radalla ja kontaktit otettiin huolella. Kaikki rimat pysyi, eikä mun mielestä edes kolissut yhtään. Mun pitää vaan opetella ohjaamaan sitä suoralla, ettei tule ohituksia. Vääntökohdat onnistui tosi hyvin, mutta suoraan me ei oikein osata mennä.

Urhon kisalut jatkuu heti ensi viikonloppuna Jyväskylässä, mutta Jussi ohjaa sitä siellä. Me ohjaillaan sitä nyt alkuun varmaan aika lailla puoliksi kisoissa, tai katsoo nyt miten asiat kehittyy.

Ei kommentteja: