Lauantaina kisattiin Lempäälässä Pimun kanssa kolme rataa ja sunnuntaina Minnin kanssa kaksi, eikä kovin vahvasti mennyt. Tän vuoden agikisat taisi olla mun osalta tässä, ei vaan enää kunto/vointi kestä. Varsinaisesti kisaradoissa ei ole mitään ongelmaa, mutta kaikki se lämmittely/jäähdyttely ja jalkojen päällä oleminen mitä kisapäivä pitää sisällään tuottaa niin paljon pahaa oloa ja supistuksia, että ainakaan ilman kepoa en kyllä enää selviä. Eikä se oma juoksuvauhtikaan enää oikein ole kummoinen, joten parempi antaa koirat jonkun parempikuntoisen ohjaajan käsiin.
Ekalla radalla Pimulla oli ihan oletetusti ongelma muurin kanssa ja palikat alas. Siihen asti meni kyllä oikein näppärästi, mutta tiputuksen jälkeen hyppääminen meni epävarmaksi ja loppuradalla tuli vielä pari rimaa, joten tulos 15.
Toinen rata oli hyppäri ja taas siellä oli se prkleen muuri. Tosin tällä kertaa se onnistuttiin hyppäämään ihan reippaasti, mutta hyppääminen oli muuten edelleen epävarmaa, joten ainakin pari rimaa alas ja lopussa yhden hypyn ohitus eli hyl.
Kolmas rata oli sitten ehkä paras. Alun niisto/ihmisnuolihärdelli onnasi hienosti, ja se olikin meidän ainoa tavoite tälle radalle. Kepeillä sattui liukastuminen, joten siitä vitonen ja vielä ennen A:ta yksi rima alas. Muuten oikein kivasti ja loppusuorankin (mukaan lukien muuri!) Pimu meni hienosti ihan itse, kun ohjaaja lyllersi kaukana perässä. Kontaktit oli tosi hitaat koko päivän, sillä vaadin sen tulemaan alas asti.
Sunnuntaina sitten Minnin vuoro ja ohjelmassa kaksi agirataa. Ekalla radalla otettiin kaksi kieltoa, kun en vaan osannut ohjata pikkuista ja lähettelin sitä Pimu-tyyliin ihan liian kaukaa esteille. Lisäksi vielä ilmeisesti keinulta virhe, tai ainakaan muuta syytä en keksinyt kun tuloksissa luki meille 15.
Toisella radalla hukkasin sitten koiran noin viisi kertaa, joten olin melko pihalla koko ajan. Lopulta sain sen vielä hyppäämään yhden hypyn väärin päin, joten hylly. Puomin kontakti onnasi tosi hienosti molemmilla radoilla pysäyttämällä, eikä loikkinut yhtään.
maanantai 12. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
VOIVOI tokoa
Eilen tokoiltiin taas Eteläpuistossa tavoitteellisten tokoilijoiden kanssa. Tarkoituksena oli tehdä korjaussarjaa sunnuntain episten pohjalta, mutta eipä kovin kehuttavasti mennyt. Liikkeestä istumiseen otin avuksi kissanruoan, joka tunnetusti korjaa kaiken.
Ekassa setissä tein kisamaisen seuraamisen ilman palkkaa ja sen jälkeen liikkeestä istumisen, josta kissanruokaa palkaksi. Erittäin hyvin meni.
Toisessa setissä tehtiin ruutu, tunnari ja liikkeestä istuminen. Ruutu oli pahasti hukassa, vaikka siellä oli kosketusalusta apuna. Pimu juoksi ihan ohi ja meni kovin tyytyväisenä omatoimisesti maihin pari metriä ruudusta sivuun. Just. Oli tosi hankalaa saada sitä sisälle ruutuun, mutta lopulta alkoi onnata. Mikähän ongelma tästäkin nyt on tullut? Tunnari sentään onnistui kerrasta. Sitten se istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten otettiin uusiksi ja sitten onnistui ja sai kissanruokansa.
Väliin tehtiin paikallamakuu ihan ok ja sitten vielä kertaalleen se liikkeestä istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten passitin sen siitä suoraan takaisin autoon. Hetken päästä uusi yritys ja meni vaihteeksi maahan, joten taas autoon hetkeksi. Kolmas kerta sitten onnistui ja Pimu sai kissanruokansa. Ei tähän oikein enää mitään muutakaan keinoa keksi. Virittelyissä tekee täpäköitä istumisia, mutta ei vaan millään pysty tekemään liikkeenä. Onneksi mokaili sentään tällä kertaa treeneissäkin, että päästiin korjailemaan.
Ekassa setissä tein kisamaisen seuraamisen ilman palkkaa ja sen jälkeen liikkeestä istumisen, josta kissanruokaa palkaksi. Erittäin hyvin meni.
Toisessa setissä tehtiin ruutu, tunnari ja liikkeestä istuminen. Ruutu oli pahasti hukassa, vaikka siellä oli kosketusalusta apuna. Pimu juoksi ihan ohi ja meni kovin tyytyväisenä omatoimisesti maihin pari metriä ruudusta sivuun. Just. Oli tosi hankalaa saada sitä sisälle ruutuun, mutta lopulta alkoi onnata. Mikähän ongelma tästäkin nyt on tullut? Tunnari sentään onnistui kerrasta. Sitten se istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten otettiin uusiksi ja sitten onnistui ja sai kissanruokansa.
Väliin tehtiin paikallamakuu ihan ok ja sitten vielä kertaalleen se liikkeestä istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten passitin sen siitä suoraan takaisin autoon. Hetken päästä uusi yritys ja meni vaihteeksi maahan, joten taas autoon hetkeksi. Kolmas kerta sitten onnistui ja Pimu sai kissanruokansa. Ei tähän oikein enää mitään muutakaan keinoa keksi. Virittelyissä tekee täpäköitä istumisia, mutta ei vaan millään pysty tekemään liikkeenä. Onneksi mokaili sentään tällä kertaa treeneissäkin, että päästiin korjailemaan.
maanantai 5. elokuuta 2013
Pienestä oli taas kiinni
Ilman mitään odotuksia lähdettiin Oriveden hellekisoihin lauantaina, mutta eipä ne kisat kovin paskemmin mennytkään ja palkinnoillekin päästiin. Tuomareina Virkkala&Sivonen ja harjoittelijana Hilpi Yli-Jaskari.
Pimun radat oli tuomariharjoittelijan käsialaa ja kovin suoraviivaiset. Ei mitään vääntöä ja kääntöä, vaan reilusti mentiin sinne mihin nokka näyttää. Ekalla radalla osuttiin kuin ihmeen kaupalla alun putki-puomierottelusta puomille, vaikka olin ihan varma, että putkessa ollaan. Olin jo varautunut kurvaamaan suoraan maaliin kun sinne putkeen se kuitenkin menee, mutta eipä mennyt ja jatkettiin rataa. Päästiin muurille asti ihan nollalla, mutta siitä palikat alas. Pimulla on ollut viime aikoina vaikeuksia hypätä muuria treeneissäkin, joten tiesin, että ottaa ponnua palikoista. A:lta sitten lipesi ihan kesken mun valssin alas, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Lopussa tuli vielä yksi rima jossain kohtaa, mutta muuten selvittiin maaliin asti. Tuloksena 15 ja 4. sija.
Toisella radalla oli samanlainen erottelu alussa, mutta tällä kertaa oli tarkoitus mennä sinne putkeen, joten siinä ei pitänyt olla mitään vaikeaa. Luotin kyllä ihan liikaa putken vetovoimaan, sillä sain kun sainkin Pimun tyrkättyä puomille sen sijaan. WTF? Se oli kyllä ihan liian kilttinä. :D Loppurata treenattiin kontakteja ja vaadin kaikilla alas asti ja pidin vähän aikaa. Hyvin toimi ja meni muutenkin aika kivasti loppuun asti. Muuri oli taas ongelma ja tällä kertaa Pimu juoksi vaan ohi. En vaatinut sitä sitten enää hyppäämään muuria, kun se selvästi on sille suuri ongelma tällä hetkellä.
Sitten pääsi Minni kehiin. Eka rata tuntui tosi helpolta ja perusnollahan siitä väännettiin. Tuloksia kuulutellessa loksahti meikäläiseltä ja Einarilta suu auki, kun kuultiin, että Hamu oli toinen ja Minni kolmas. WTF? Oltiinko me muka niin nopeita? No ei oltu, vaan melkein kaikki hyvät koirakot oli hyllyttäneet. Maria&Luna voitti, joten Hamu sai SERTin ja valioitui! Alle puoli sekuntia hävittiin Minnin kanssa Hamulle ja se aika tuhrattiin ihan selkeästi puomilla kun otin siihen ihan täys stopin. Tuomariharjoittelija ei nostanut "juoksukontakteista" kovin helposti kättä, joten tuurillakin sen olisi voinut vetää. No, onneksi "meidän SERT" meni kuitenkin ihan oikeaan osoitteeseen. Olisi voinut v*tuttaa enemmän, jos sen olisi napannut joku nobody.
Toinen Minnin rata oli vaikeampi, mutta tästäkin selvittiin nollalla. Jotenkin kummasti tällä radalla tuli paljon enemmän nollia kuin ekalla helpolla radalla, joten Minnin sijoitus oli vasta 9. Tupla kuitenkin plakkarissa, joten hyvä näin. Melkein jo luovutin Minnin Einarin ohjattavaksi tälle radalle, kun iski kauhea heikotus ekan radan jälkeen. Syömällä ja juomalla se kuitenkin meni ohi, joten sain startattua toisen radan ja tuplan omiin nimiin. Tosin en tiedä tehdäänkö me sillä enää mitään, kun tuskinpa ollaan kisakuntoisia enää ens vuoden SM-kisoissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Pimun muuriongelma on kyllä tullut taas vähän puskista. Vielä juhannuksena, agirodussa ja KLAGissa en moista huomannut, enkä tiedä mistä se nyt sellaisen taas kehitti. Joskus viime talvena se arasteli SDP:n muuria, mutta pystyi kuitenkin sen hyppäämään kisoissa. Plääh. On tää hankalaa. Ensi viikonloppuna pitäisi kisata LEVEKillä molemmilla. Toivotaan muurittomia ratoja Pimulle.
Sunnuntaina sitten oli tokoilun vuoro. Käytiin Pimun kanssa Tamskin kokeenomaisissa treeneissä Eteläpuistossa. Keli oli edelleen tosi lämmin, mutta onneksi siellä pääsee uimaan. VOI-luokkaan osallistui vain kaksi koirakkoa, mutta paikallamakuisiin tuli vielä Luu lisäksi. Kehään menot ja poistumiset sujui jostain syystä aivan erinomaisesti Pimulta, mutta muuten se oli perushuono.
Paikallamakuu vaati kaksi käskyä kun eräs jäi vaan tuijottelemaan liikkuria. Muuten ihan normisuoritus, vähän levoton tosin. Yksilöliikkeet tehtiin kelin takia kahdessa osassa, mutta ei se meitä pelastanut. Seuraaminen oli vielä tosi hienoa, mutta liikkeestä istumisen seisoi taas kerran. Huoh. Toisella käskyllä toki istui, mutta ei oikeassa kokeessa olisi tuosta mitään pisteitä ropissut. Luoksetulo oli löysä ja stopit sen myötä valui, mutta johtui kelistä. Tästä kohden poikki, ja päästiin välipalkalle.
Ruudulla alkoi toinen setti. Ihan ruudun vieressä oli kehänauhasta pyöritelty pallo ja sinnehän se sitten ampaisi tarjoamaan ikään kuin merkkiä. Toisella käskyllä löysi ruutuun, mutta pysäytin sen liian myöhään ja etutassut valahti nauhan yli. Loppuosuus ok. Hyppy- ja metallinoudot ihan ok, mutta palautti löysästi ravilla. Tunnarissa löysi oman nopeasti, mutta sekin piti sitten pudottaa matkan varrella kertaalleen. Kaukoissa teki I-S-M hyvin, mutta sitten jumiutui maihin ja ehkä vasta viidennellä käskyllä sain sen seisomaan. Loput vaihdot ok. Perushuonoa kisatouhua siis Pimulta, mutta saatiinpahan edes vähän kokeenomaista treeniä. Kokeeseen ei kyllä tällä menolla kannata mennä. Ehkä sitten lokakuussa Kurtille hakemaan säälipisteitä.
Pimun radat oli tuomariharjoittelijan käsialaa ja kovin suoraviivaiset. Ei mitään vääntöä ja kääntöä, vaan reilusti mentiin sinne mihin nokka näyttää. Ekalla radalla osuttiin kuin ihmeen kaupalla alun putki-puomierottelusta puomille, vaikka olin ihan varma, että putkessa ollaan. Olin jo varautunut kurvaamaan suoraan maaliin kun sinne putkeen se kuitenkin menee, mutta eipä mennyt ja jatkettiin rataa. Päästiin muurille asti ihan nollalla, mutta siitä palikat alas. Pimulla on ollut viime aikoina vaikeuksia hypätä muuria treeneissäkin, joten tiesin, että ottaa ponnua palikoista. A:lta sitten lipesi ihan kesken mun valssin alas, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Lopussa tuli vielä yksi rima jossain kohtaa, mutta muuten selvittiin maaliin asti. Tuloksena 15 ja 4. sija.
Toisella radalla oli samanlainen erottelu alussa, mutta tällä kertaa oli tarkoitus mennä sinne putkeen, joten siinä ei pitänyt olla mitään vaikeaa. Luotin kyllä ihan liikaa putken vetovoimaan, sillä sain kun sainkin Pimun tyrkättyä puomille sen sijaan. WTF? Se oli kyllä ihan liian kilttinä. :D Loppurata treenattiin kontakteja ja vaadin kaikilla alas asti ja pidin vähän aikaa. Hyvin toimi ja meni muutenkin aika kivasti loppuun asti. Muuri oli taas ongelma ja tällä kertaa Pimu juoksi vaan ohi. En vaatinut sitä sitten enää hyppäämään muuria, kun se selvästi on sille suuri ongelma tällä hetkellä.
Sitten pääsi Minni kehiin. Eka rata tuntui tosi helpolta ja perusnollahan siitä väännettiin. Tuloksia kuulutellessa loksahti meikäläiseltä ja Einarilta suu auki, kun kuultiin, että Hamu oli toinen ja Minni kolmas. WTF? Oltiinko me muka niin nopeita? No ei oltu, vaan melkein kaikki hyvät koirakot oli hyllyttäneet. Maria&Luna voitti, joten Hamu sai SERTin ja valioitui! Alle puoli sekuntia hävittiin Minnin kanssa Hamulle ja se aika tuhrattiin ihan selkeästi puomilla kun otin siihen ihan täys stopin. Tuomariharjoittelija ei nostanut "juoksukontakteista" kovin helposti kättä, joten tuurillakin sen olisi voinut vetää. No, onneksi "meidän SERT" meni kuitenkin ihan oikeaan osoitteeseen. Olisi voinut v*tuttaa enemmän, jos sen olisi napannut joku nobody.
Toinen Minnin rata oli vaikeampi, mutta tästäkin selvittiin nollalla. Jotenkin kummasti tällä radalla tuli paljon enemmän nollia kuin ekalla helpolla radalla, joten Minnin sijoitus oli vasta 9. Tupla kuitenkin plakkarissa, joten hyvä näin. Melkein jo luovutin Minnin Einarin ohjattavaksi tälle radalle, kun iski kauhea heikotus ekan radan jälkeen. Syömällä ja juomalla se kuitenkin meni ohi, joten sain startattua toisen radan ja tuplan omiin nimiin. Tosin en tiedä tehdäänkö me sillä enää mitään, kun tuskinpa ollaan kisakuntoisia enää ens vuoden SM-kisoissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Pimun muuriongelma on kyllä tullut taas vähän puskista. Vielä juhannuksena, agirodussa ja KLAGissa en moista huomannut, enkä tiedä mistä se nyt sellaisen taas kehitti. Joskus viime talvena se arasteli SDP:n muuria, mutta pystyi kuitenkin sen hyppäämään kisoissa. Plääh. On tää hankalaa. Ensi viikonloppuna pitäisi kisata LEVEKillä molemmilla. Toivotaan muurittomia ratoja Pimulle.
Sunnuntaina sitten oli tokoilun vuoro. Käytiin Pimun kanssa Tamskin kokeenomaisissa treeneissä Eteläpuistossa. Keli oli edelleen tosi lämmin, mutta onneksi siellä pääsee uimaan. VOI-luokkaan osallistui vain kaksi koirakkoa, mutta paikallamakuisiin tuli vielä Luu lisäksi. Kehään menot ja poistumiset sujui jostain syystä aivan erinomaisesti Pimulta, mutta muuten se oli perushuono.
Paikallamakuu vaati kaksi käskyä kun eräs jäi vaan tuijottelemaan liikkuria. Muuten ihan normisuoritus, vähän levoton tosin. Yksilöliikkeet tehtiin kelin takia kahdessa osassa, mutta ei se meitä pelastanut. Seuraaminen oli vielä tosi hienoa, mutta liikkeestä istumisen seisoi taas kerran. Huoh. Toisella käskyllä toki istui, mutta ei oikeassa kokeessa olisi tuosta mitään pisteitä ropissut. Luoksetulo oli löysä ja stopit sen myötä valui, mutta johtui kelistä. Tästä kohden poikki, ja päästiin välipalkalle.
Ruudulla alkoi toinen setti. Ihan ruudun vieressä oli kehänauhasta pyöritelty pallo ja sinnehän se sitten ampaisi tarjoamaan ikään kuin merkkiä. Toisella käskyllä löysi ruutuun, mutta pysäytin sen liian myöhään ja etutassut valahti nauhan yli. Loppuosuus ok. Hyppy- ja metallinoudot ihan ok, mutta palautti löysästi ravilla. Tunnarissa löysi oman nopeasti, mutta sekin piti sitten pudottaa matkan varrella kertaalleen. Kaukoissa teki I-S-M hyvin, mutta sitten jumiutui maihin ja ehkä vasta viidennellä käskyllä sain sen seisomaan. Loput vaihdot ok. Perushuonoa kisatouhua siis Pimulta, mutta saatiinpahan edes vähän kokeenomaista treeniä. Kokeeseen ei kyllä tällä menolla kannata mennä. Ehkä sitten lokakuussa Kurtille hakemaan säälipisteitä.
perjantai 2. elokuuta 2013
Hienot kenraaliharjoitukset
Olipahan treenit eilen valkkuryhmän kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut fiksumpaa jäädä kotiin, sen verran tuhoa taisin aiheuttaa Pimun hyvälle aksamielentilalle.
Pimu on tällä viikolla päässyt aksailemaan kolme kertaa. Tiistaina se kävi Mouhiksella Jussin kanssa, kun itse olin vaan niin väsynyt ja huonovointinen töiden jälkeen, että en kyennyt. Oli kuulemma mennyt päin persettä ohjaajalla, mutta Pimulla oli kivaa. Keskiviikkona Jussi kävi Urhon ja Pimun kanssa SDP:llä ja oli mennyt jo vähän paremmin ohjaajallakin.
Eilen sitten valkkutreeneissä sählättiin ja nujerrettiin pieni koira totaalisesti. Ihan alkutreenistä onnistuin kunnollla törmäämään Pimuun sen tullessa putkesta suoraan mun jaloille, kun en vaan päässyt ajoissa pois alta. Mun jalan alla tuntui jotain pehmeää ja kaaduttiin sitten molemmat. Pimun kiljaisusta päätellen johonkin sattui, mutta en tiedä mikä osa siitä mun jalan alle jäi. :( Ei kuitenkaan aristanut kopelointia ja jatkoi menoa ihan normaalisti, tosin oli hieman varovainen sen jälkeen. Sitten ennen meidän toista kierrosta Pimu meni irvistelemään Satiaiselle, joka hetken tilannetta seurattuaan ei enää jaksanut olla noteeraamatta vaan rähähti Pimulle kunnolla. Mitään ei sattunut, mutta Pimu säikähti ihan hulluna ja alkoi huutaa. Great. Siitä sitten radalle ja olipahan pikkukoira paineessa. Ei kyennyt tekemään juuri mitään kun piti vaan tuijotella Satista kentän reunalle. Plääh. Väkisin räävin radan osissa loppuun asti ja pystyi se kuitenkin lopulta leikkimään, joten jonkin verran sain sitä rentoutumaan. Se siitä hyvästä aksamielentilasta.
Näistä lähtökohdista on tosi inhottavaa lähteä huomenna kisoihin.
Pimu on tällä viikolla päässyt aksailemaan kolme kertaa. Tiistaina se kävi Mouhiksella Jussin kanssa, kun itse olin vaan niin väsynyt ja huonovointinen töiden jälkeen, että en kyennyt. Oli kuulemma mennyt päin persettä ohjaajalla, mutta Pimulla oli kivaa. Keskiviikkona Jussi kävi Urhon ja Pimun kanssa SDP:llä ja oli mennyt jo vähän paremmin ohjaajallakin.
Eilen sitten valkkutreeneissä sählättiin ja nujerrettiin pieni koira totaalisesti. Ihan alkutreenistä onnistuin kunnollla törmäämään Pimuun sen tullessa putkesta suoraan mun jaloille, kun en vaan päässyt ajoissa pois alta. Mun jalan alla tuntui jotain pehmeää ja kaaduttiin sitten molemmat. Pimun kiljaisusta päätellen johonkin sattui, mutta en tiedä mikä osa siitä mun jalan alle jäi. :( Ei kuitenkaan aristanut kopelointia ja jatkoi menoa ihan normaalisti, tosin oli hieman varovainen sen jälkeen. Sitten ennen meidän toista kierrosta Pimu meni irvistelemään Satiaiselle, joka hetken tilannetta seurattuaan ei enää jaksanut olla noteeraamatta vaan rähähti Pimulle kunnolla. Mitään ei sattunut, mutta Pimu säikähti ihan hulluna ja alkoi huutaa. Great. Siitä sitten radalle ja olipahan pikkukoira paineessa. Ei kyennyt tekemään juuri mitään kun piti vaan tuijotella Satista kentän reunalle. Plääh. Väkisin räävin radan osissa loppuun asti ja pystyi se kuitenkin lopulta leikkimään, joten jonkin verran sain sitä rentoutumaan. Se siitä hyvästä aksamielentilasta.
Näistä lähtökohdista on tosi inhottavaa lähteä huomenna kisoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)