Pimu on toipunut operaatiosta vallan hienosti. Omasta mielestään se varmaan luulee jo olevansa ihan entisellään ja on kovin surkeana kun ei pääse lenkeille mukaan. Viimeisen viikon aikana se on ulkoillut pääasiassa omassa pihassa, muutama lyhyt hihnalenkki on tehty lisäksi. Tänään käydään vielä Hattulassa kontrollissa ja selvitetään miten pitkään saikkua jatketaan. Todennäköisesti agista huilataan joka tapauksessa vielä ensi viikkokin. Jotenkin en vaan uskalla antaa sen vielä revitellä yhtään, kun mahassa on kuitenkin kaksi reikää. Haavat on kyllä hyvin siistit ja pienet. Tällä kokemuksella voin kyllä lämpimästi suositella tähystyssterilointia, vaikka se vähän kallista onkin.
Pimun huilatessa Urho on joutunut treenaamaan! Keskiviikkona se oli sijaistamassa Minniä mun kouluttamassa ryhmässä ja teki ihan samat treenit kuin muutkin kolmosluokan koirat. :D Tehtiin siis pelkästään ohjaustekniikkatreeniä aiheina jaakotus, viskileikkaus, niisto ja poispäinkäännös. Oikein pätevää touhua radalla, radan reunalla ei niinkään vaan huuto oli hirveetä ja oli pakko tunkea se häkkiin. Pari kertaa jouduin huomauttamaan kun se hyökki lelua pitelevään käteen kiinni, mutta ihan hyvin meni lopulta jakeluun, että lelun saa vasta sitten kun se on pudotettu maahan.
Perjantaina oli Urhon pentukurssi, jossa tehtiin paikallaoloja ja luoksetuloa. Ihan pätevää oli sielläkin ja saatiin tehtyä makuuta jo jonkin matkan päästä. Muut koirat ei juuri häirinneet vaan hyvin keskityttiin. Pentuilun jälkeen mentiin vielä Levekin tokovuorolle "kuokkimaan" ja saatiinkin treenailla siellä Miikun kanssa ihan kaksistaan. Urho teki ainakin perusasentoja, liikkeestä seisomista ja hyppyä. Lisäksi yritin imuttaa sitä seuraamaan, mutta puikulaperse ja siihen kiinnittyneet rimpulajalat ei oikein pysyneet vielä mukana ja perä heitti minne sattuu mikäli ylipäätään pysyi edes ylhäällä. Jospa siis odotellaan, että kehonhallinta vähän kehittyy.
Lauantaina Urho kävi aamulla hakuilemassa ja viestitreeneissä ja illalla teki uudet enkat ollen kotona kuusi tuntia kusematta sillä aikaa kun käytiin Jussin kanssa syömässä ja elokuvissa. Huippua!
Sunnuntaina aloiteltiin aamu Miikun kanssa tallilla. Urho teki luoksetuloa, ruutua, kaukoja, hyppyä ja loppuun vähän agihöntsäilyjä. Ruutu on edennyt huimasti. Nyt se löysi ekaa kertaa ikinä sinne ilman lelua vaikka viereisellä kentällä oli hurjaa agihäiriötä. Ängettiin myös kosketusalusta ruutuun ja senkin se tajusi ihan heti. Lopussa treenailtiin valsseja parilla hypyllä ja todettiin, että palkkaa ei tosiaan pysty jättämään sille valmiiksi "maaliin", sillä sinne hyökitään sitten väkisin joka välissä. Kokeilin myös A:n alastulolla 2on2offia ja sehän kipusi sinne oikein ketterästi ja selvästi tajusi mikä on homman nimi. Oho! Tein myös Priiman kanssa vähän vauva-agia ja treenailtiin valsseja.
Tallilta sitten Miikulle viesteilemään. Mä jäin A-pisteelle ja Miikku meni Urhon kanssa "metsään". Oikeasti tehtiin pellon reunassa, mutta kuitenkin niin ettei näköyhteyttä ollut. Urho oli oikein pätevä juoksija ja lähti Miikun suuntaan joka kerta ihan täysiä. Mun suuntaan ei lähtö sitten ollut ihan niin räjähtävä, mutta perille löysi kuitenkin. Laitettiin treenin ajaksi Urholle GPS kaulaan, josta saatiin kokonaismatkaksi 1,5km (5 juoksupätkää) ja huippunopeudeksi huimat 45,3km/h. Päkäpaimenten Roturace-joukkue on jo suunnitteilla. :D
maanantai 28. tammikuuta 2013
tiistai 22. tammikuuta 2013
Janakkalan kisat ja Pimun operaatio
Perjantaina tokoiltiin taas Urhon pentukurssilla tallilla. Pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, joten onneksi oli vain puolen tunnin treenit. Kouluttajana tällä kertaa Miikku ja tehtiin kosketusalustaa, kiertoja ja paikallaoloa. Urho sai toimia demokoirana, koska se on niin pro jo näissä asioissa (= ainoa joka niitä oli tehnyt). :D Alustatreeni ja kierrot meni siis hyvin ja ekaa kertaa ikinä tehtiin jo jotain paikallamakuun tyylistäkin. Jäin noin metrin päähän ja palkkailin siitä. Hienosti keskittyi makaamiseen, vaikka oltiin rivissä. Urholla on astetta tiukemmat makuukriteerit kuin Pimulla, eli lonkalle ei saa mennä. Tällä hetkellä se on vielä vartaloltaan niin vempula, että valuu helposti, joten täytyy pitää makuut sen verran lyhyinä, että pystyy olemaan ryhdikkäästi.
Lauantaina sitten Pimu sai vihdoin äksöniä kun suunnattiin Janakkalaan kisaamaan. Halli oli oikein kiva, mutta vähän pieni. Alusta erittäin hyvä ja Pimulle sopiva, joten siellä täytyy käydä toistekin. Kakkosille oli kaksi agirataa tuomarina Anne Savioja. Aikataulut oli edellä, joten kun kävin reilulla lämmittelylenkillä ja sen päätteeksi tulin halliin, niin ehdin juuri ja juuri saada Pimulle häkin kasaan ja koiran tungettua sinne kun alkoikin jo rataantutustuminen. Tutustuin sitten kumpparit jalassa. :D
Eka rata oli ihan kivan oloinen, eikä mitenkään liian hankala. Ennen keppejä ollut takaakierto oli ainoa, joka vähän jännitti oman ehtimisen ja riman pysymisen kannalta, muuten ihan peruskauraa. Tässä tulikin sitten tosi kiire, sillä vaihdoin vielä lennosta ohjaussuunnitelmaa, kun alkupään koirilla oli vaikeuksia löytää suoran päätteeksi putkeen jos ohjaaja oli suoran oikealla puolella. Vedin tämän siis vasemmalta ja hyvin löytyi putki, mutta tuli vielä kiireempi sinne putken jälkeiseen takaakiertoon. Nipin napin ehdin ja sain Pimun kammettua hypyn taakse ja rimakin pysyi. Puomin jälkeen sitten putkeen, jonka jälkeen yritin tehdä persjätön, joka oli sitten sen verran myöhässä, että Pimu livahti mun selän takaa putken viereiselle hypylle. En yhtään tajunnut, että tässä on tällainen riski jos persjättö myöhästyy. Olis pitänyt tehdä vaan valssi. PÖH! Loppurata tietty nollalla maaliin, joten oltais tehty tosi siisti nollarata ilman tuota livahdusta. Ihan sikahyvä rata joka tapauksessa, ehkä Pimun paras ikinä ja se meni lujaa!
Toinen rata oli sit vaikeampi. Ennen keppejä oli hankala kuvio kahdella rinnakkaisella hypyllä ja lopussa piti puomilta kääntyä tiukasti viereiselle hypylle, vaikka putki möllötti ansana suoraan edessä. Eka rima kolahti, mutta ei tippunut. Päästiin ihan hyvin sinne ennen keppejä olleelle kuviolle, mutta siellä yksi rima alas, kun oma liike pysähtyi täysin kun en oikein osannut päättää hypyille kunnollista ohjauskuviota. Kepeillä sitten lähdin hätäilemään ja yksi väli jäi menemättä. Uusintayrityksellä oikein ja lopun härdelleistäkin selvittiin hyvin, joten kympillä maaliin. Oikein hyvä tämäkin rata ja ihan omia mokia taas nuokin virheet.
Sunnuntaina oli Minnin vuoro! Olin ilmoittanut sen vain agiradoille ja tuomarina edelleen Anne Savioja. Radat oli vähän hankalahkot, mutta ihan mentävissä. Kepit oli molemmilla radoilla niin, että olisi voinut hyödyntää torstain treeneissä hinkattuja kuvioita, mutta ei vaan pokka pitänyt ja menin säätämään pakkovalssilla varman päälle. Ekalla radalla tehtiin nolla ja keikuttiin melkein loppuun asti palkintopallisijassa kiinni. Pari koiraa meni sit kuitenkin vielä ohi ja serti hävittiin reilulla puolella sekunnilla. Tosi hyvä rata kuitenkin Minniltä.
Toisella radalla tuli sit säätöä, kun keskityin taas epäolennaisuuksiin, nimittäin ihan alussa yksi tosi nopea borderterrieri teki vain noin -3s ajan, joten epäilin, että Minnillä ei ole mitään mahkuja ehtiä aikaan. Kuten moneen kertaan on todettu, tällaisia EI saisi alkaa miettiä ennen rataa. Aloin sitten hätäillä ihan turhaan radalla ja otettiin puomilta ja kepeiltä vitoset. Aikaankin oltais ehditty, sillä nyt tuli vain 2,5s yliaikaa ja otettiin kuitenkin kepit kahteen kertaan. PÖH! Tyhmä ohjaaja, hyvä Minni!
Maanantaina oli vuorossa Pimulle vähän erilaista ohjelmaa, eli tähystyssterilointi Hattulan Vethausissa leikkaavana lääkärinä Juha Virolainen. Operaatio meni hyvin ja paluumatka kotiinkin oli huomattavasti rauhallisempi kuin Minnin kanssa viime keväänä. Peittelin Pimun vällyjen väliin ja samassa asennossa se oli edelleen kun avasin takaluukun kotipihassa. Kotona laitoin sen kevythäkkiin huilaamaan, mutta ei se siellä ihan koko iltaa malttanut makoilla ja iltaruuan aikaan oli jo sen verran pirteä, että sai vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Urho mielisteli sitä koko illan kovasti. Yö meni oikein rauhallisesti ja nyt se vaikuttaa jo ihan normaalilta. Otetaan kuitenkin ainakin viikon verran tosi rauhallisesti ja ulkoillaan vain omassa pihassa. Viikon päästä mennään kontrollikäynnille Hattulaan ja katsotaan sitten mihin tahtiin lisätään liikuntaa.
Nyt Pimun saikun aikaan onkin sitten hyvä tilaisuus ryhdistäytyä Urhon kanssa ja treenailla ahkerammin tokoa. Ehkä pienesti polttelisi mennä sen kanssa jo tänä vuonna kokeeseen, mutta katsotaan nyt.
Lauantaina sitten Pimu sai vihdoin äksöniä kun suunnattiin Janakkalaan kisaamaan. Halli oli oikein kiva, mutta vähän pieni. Alusta erittäin hyvä ja Pimulle sopiva, joten siellä täytyy käydä toistekin. Kakkosille oli kaksi agirataa tuomarina Anne Savioja. Aikataulut oli edellä, joten kun kävin reilulla lämmittelylenkillä ja sen päätteeksi tulin halliin, niin ehdin juuri ja juuri saada Pimulle häkin kasaan ja koiran tungettua sinne kun alkoikin jo rataantutustuminen. Tutustuin sitten kumpparit jalassa. :D
Eka rata oli ihan kivan oloinen, eikä mitenkään liian hankala. Ennen keppejä ollut takaakierto oli ainoa, joka vähän jännitti oman ehtimisen ja riman pysymisen kannalta, muuten ihan peruskauraa. Tässä tulikin sitten tosi kiire, sillä vaihdoin vielä lennosta ohjaussuunnitelmaa, kun alkupään koirilla oli vaikeuksia löytää suoran päätteeksi putkeen jos ohjaaja oli suoran oikealla puolella. Vedin tämän siis vasemmalta ja hyvin löytyi putki, mutta tuli vielä kiireempi sinne putken jälkeiseen takaakiertoon. Nipin napin ehdin ja sain Pimun kammettua hypyn taakse ja rimakin pysyi. Puomin jälkeen sitten putkeen, jonka jälkeen yritin tehdä persjätön, joka oli sitten sen verran myöhässä, että Pimu livahti mun selän takaa putken viereiselle hypylle. En yhtään tajunnut, että tässä on tällainen riski jos persjättö myöhästyy. Olis pitänyt tehdä vaan valssi. PÖH! Loppurata tietty nollalla maaliin, joten oltais tehty tosi siisti nollarata ilman tuota livahdusta. Ihan sikahyvä rata joka tapauksessa, ehkä Pimun paras ikinä ja se meni lujaa!
Toinen rata oli sit vaikeampi. Ennen keppejä oli hankala kuvio kahdella rinnakkaisella hypyllä ja lopussa piti puomilta kääntyä tiukasti viereiselle hypylle, vaikka putki möllötti ansana suoraan edessä. Eka rima kolahti, mutta ei tippunut. Päästiin ihan hyvin sinne ennen keppejä olleelle kuviolle, mutta siellä yksi rima alas, kun oma liike pysähtyi täysin kun en oikein osannut päättää hypyille kunnollista ohjauskuviota. Kepeillä sitten lähdin hätäilemään ja yksi väli jäi menemättä. Uusintayrityksellä oikein ja lopun härdelleistäkin selvittiin hyvin, joten kympillä maaliin. Oikein hyvä tämäkin rata ja ihan omia mokia taas nuokin virheet.
Sunnuntaina oli Minnin vuoro! Olin ilmoittanut sen vain agiradoille ja tuomarina edelleen Anne Savioja. Radat oli vähän hankalahkot, mutta ihan mentävissä. Kepit oli molemmilla radoilla niin, että olisi voinut hyödyntää torstain treeneissä hinkattuja kuvioita, mutta ei vaan pokka pitänyt ja menin säätämään pakkovalssilla varman päälle. Ekalla radalla tehtiin nolla ja keikuttiin melkein loppuun asti palkintopallisijassa kiinni. Pari koiraa meni sit kuitenkin vielä ohi ja serti hävittiin reilulla puolella sekunnilla. Tosi hyvä rata kuitenkin Minniltä.
Toisella radalla tuli sit säätöä, kun keskityin taas epäolennaisuuksiin, nimittäin ihan alussa yksi tosi nopea borderterrieri teki vain noin -3s ajan, joten epäilin, että Minnillä ei ole mitään mahkuja ehtiä aikaan. Kuten moneen kertaan on todettu, tällaisia EI saisi alkaa miettiä ennen rataa. Aloin sitten hätäillä ihan turhaan radalla ja otettiin puomilta ja kepeiltä vitoset. Aikaankin oltais ehditty, sillä nyt tuli vain 2,5s yliaikaa ja otettiin kuitenkin kepit kahteen kertaan. PÖH! Tyhmä ohjaaja, hyvä Minni!
Maanantaina oli vuorossa Pimulle vähän erilaista ohjelmaa, eli tähystyssterilointi Hattulan Vethausissa leikkaavana lääkärinä Juha Virolainen. Operaatio meni hyvin ja paluumatka kotiinkin oli huomattavasti rauhallisempi kuin Minnin kanssa viime keväänä. Peittelin Pimun vällyjen väliin ja samassa asennossa se oli edelleen kun avasin takaluukun kotipihassa. Kotona laitoin sen kevythäkkiin huilaamaan, mutta ei se siellä ihan koko iltaa malttanut makoilla ja iltaruuan aikaan oli jo sen verran pirteä, että sai vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Urho mielisteli sitä koko illan kovasti. Yö meni oikein rauhallisesti ja nyt se vaikuttaa jo ihan normaalilta. Otetaan kuitenkin ainakin viikon verran tosi rauhallisesti ja ulkoillaan vain omassa pihassa. Viikon päästä mennään kontrollikäynnille Hattulaan ja katsotaan sitten mihin tahtiin lisätään liikuntaa.
Nyt Pimun saikun aikaan onkin sitten hyvä tilaisuus ryhdistäytyä Urhon kanssa ja treenailla ahkerammin tokoa. Ehkä pienesti polttelisi mennä sen kanssa jo tänä vuonna kokeeseen, mutta katsotaan nyt.
perjantai 18. tammikuuta 2013
Tokoa ja cava-aksaa
Maanantaina tokoiltiin Pimun kanssa taas tallilla. Tehtiin puolella kentällä ja kaksi kierrosta/koirakko. Tehtiin muistaakseni hidasta seuraamista, merkkiä ohjatun kapulat hämynä, luoksetulon stoppeja, paikallaistumista, tunnari ja kaukoja. Merkki onnasi nyt hyvin, vaikka kapulat vietiin hämyksi. Tunnari myös super. Kaukoissa tein M-S ja I-S -vaihtoja takapalkalla ja S-I-vaihtoa niin, että Pimu joutui peruuttamaan etuassut laudan yli. Hyvin alkoi kaikki toimia.
Paikallaolot viimeiseksi ja makuu taas hyvin. Nyt onnasi istuminenkin, sillä tehtiin sopivan lyhyt. Tosin olin näkevinäni, että toinen etutassu liikkui juuri kun palasin piilosta, eli oli vissiin juuri aikeissa mennä maahan. Oltiin myös nyt omalla vuorolla treenattu tätä. Tiistain ProCanis-treenit oli peruttu ja keskiviikkona käytiin Miikulla hieronnassa, joten Pimun viikon treenit oli sit siinä.
Torstaina otin Minnin tuuraamaan valkkutreeneihin, joissa teemana tekniikka. Treenattiin erilaisia keppikulmia, mikä olikin Minnille erityisen hyödyllistä. Varsinkin kun viikonlopun epiksissä oli niin paha keppiongelma. Nyt ei ongelmia ollut vaan pujoteltiin ihan pätevästi. Sain koitettua kaikenlaisia kikkailuja sekä keppien alkuun että loppuun ja melkein kaikki onnasi. Ainoastaan tosi jyrkkä takanaleikkaus ei onnannut, vaan Minni lopetti kesken. Se vaan edelleen tarvii mun liikkeen siihen rinnalle, että pujottaa loppuun asti. Kahden hypyn tiukka välistäveto oli myös melkein ylivoimaista, en näköjään enää osaa ohjata pikkukoiralla tuollaista.
Viikonloppuna sit kisaillaan pitkästä aikaa!
Paikallaolot viimeiseksi ja makuu taas hyvin. Nyt onnasi istuminenkin, sillä tehtiin sopivan lyhyt. Tosin olin näkevinäni, että toinen etutassu liikkui juuri kun palasin piilosta, eli oli vissiin juuri aikeissa mennä maahan. Oltiin myös nyt omalla vuorolla treenattu tätä. Tiistain ProCanis-treenit oli peruttu ja keskiviikkona käytiin Miikulla hieronnassa, joten Pimun viikon treenit oli sit siinä.
Torstaina otin Minnin tuuraamaan valkkutreeneihin, joissa teemana tekniikka. Treenattiin erilaisia keppikulmia, mikä olikin Minnille erityisen hyödyllistä. Varsinkin kun viikonlopun epiksissä oli niin paha keppiongelma. Nyt ei ongelmia ollut vaan pujoteltiin ihan pätevästi. Sain koitettua kaikenlaisia kikkailuja sekä keppien alkuun että loppuun ja melkein kaikki onnasi. Ainoastaan tosi jyrkkä takanaleikkaus ei onnannut, vaan Minni lopetti kesken. Se vaan edelleen tarvii mun liikkeen siihen rinnalle, että pujottaa loppuun asti. Kahden hypyn tiukka välistäveto oli myös melkein ylivoimaista, en näköjään enää osaa ohjata pikkukoiralla tuollaista.
Viikonloppuna sit kisaillaan pitkästä aikaa!
maanantai 14. tammikuuta 2013
Epiksissä terapiakoirilla
Perjantaina tokoiltiin taas Urhon kanssa Tamskin pentukurssilla. Tällä kertaa tehtiin hallintaharjoituksia. Urho oli kyllä oikein pätevänä ja kulki namin perässä kuin vanha tekijä eikä juuri vilkuillutkaan toisiin koiriin/ohjaajiin. Tehtiin taas pujottelua toisten koirakoiden välistä, mutta tällä kertaa juoksussa. Kuljettiin myös toisia koirakoita vasten ja pyörittiin toisen ympärillä. Loppuun paikallaolo (istuminen) ympyrässä. Tämä oli vähän hankalaa ja toinen etutassu oli levoton.
Lauantaina aamulla Pimun VOI/EVL-tokot, joissa tehtiin paikallolot, kaukoja ja seuraamista. Itsekseni tein merkkiä, ruudun ja liikkeestä seisomista uudella käskyllä. P-istumisessa ei taas pystynyt, vaan valui maihin juuri kun meinasin palata piilosta. PÖH! Makuu ihan normisti. Seuraaminen oli taas hyvää! Kaukot kusi melko pahasti, Pimulla oli liian iloinen mielentila, joten teki liian terhakkaat seisomiset ja tuli sen takia eteenpäin. Normisti kisoissahan se on niin paineessa, että nousee vain sen verran vähän, että asentoa juuri voi sanoa seisomiseksi. :D Perusongelma S-I-vaihto oli myös huono. Merkki oli hauska. Kentän sivussa oli kaksi merkkiä peräkkäin n. 10m välillä ja yritin lähettää tietenkin niistä ensimmäiselle, mutta aina se vaan meni sinne jälkimmäiselle. :D
Tokojen jälkeen kävin noukkimassa Priiman kyytiin ja sitten kotiin vaihtamaan Pimu Minniin. Suunnattiin siis YLÖKKin epiksiin ja toiseen Agiwars-cupin osakilpailuun. Priima osallistui mölleihin ja Minni kisaaviin. Paikalle saavuttuamme lähdin ensin kunnon lenkille koirien kanssa ja kun palasin ja menin ilmoittautumaan, siellä olikin kaikkien möllien yhteinen rataantutustuminen jo loppumassa. Oho. Luulin ihan, että säkäluokat tutustuu erikseen. Sain sitten armosta lisäaikaa ja kävin pyörimässä radan muutamaan kertaan. Hankalalta vaikutti, sillä samoilla esteillä pyörittiin niin moneen kertaan ja epäilin jo, etten muista rataa. Otin Priimalle kaksi starttia, sillä epäilin, että ensimmäinen menee säätämiseen.
Miikku tuli myös paikalle ennen maxi-luokan alkua, joten Priima sai vähän lisää henkistä tukea. :) Eipä se silti kovin huolestuneelta vaikuttanut väen- ja koiranpaljoudesta huolimatta. Ensimmäinen yritys lähti ihan kivasti ja A:n kontakti oli oikein hyvä. Päästiin yli puolen välin kunnes otettiin eka kielto hypyltä, jonne tulin vastaan toiselle puolelle Priiman tullessa putkesta. Kysyin etukäteen Miikulta, että osaako Priima tuollaista ohjausta, mutta ei Miikku tiennyt. :D Arvalla siis kokeiltiin. Siitä loppuun ihan kivasti, mutta viimeinen hyppy osui jotenkin ohjaajan tielle ja melkein vedin itse sitä päin ja Priima tietty ohi siitä. Tästä toinen kielto, joten tulos 10 + yliaikaa pari sekkaa. Ei mitenkään kovin paha alku meidän episuralle. Tällä räpellyksellä tultiin kolmanneksi, joten Miikku sai pokaalin kotiinviemisiksi ja mä suklaata. Mentiin vielä toinen yritys, mutta tämä ei ollut kovin hyvä. Priima oli enemmän kuutamolla kuin ekalla radalla ja haahuili ratatyöntekijöiden luo ym. häröä. Ekan radan eka kieltokohta kuitenkin selvitettiin nyt paremmin, mutta edelleen se viimeinen hyppy oli ohjaajan mielestä väärässä paikassa ja sain Priiman siitä taas ohi. :D Tältä radalta siis vain vitonen, mutta enemmän yliaikaa kuin ekalta.
Nyt vaan lisää Priima-treeniä ja epiksiä aina kuin mahdollista. Yhteistyö ei vielä oikein suju, eikä Priima ole oikein lajille kunnolla syttynyt, mutta katsellaan nyt rauhassa mitä tästä tulee. Ainakin tämä on harvinaista bc-terapiaa mulle, kun ei yhtään tarvitse varoa rimoja radalla.
Sitten vielä Minni. Kisaavien rata oli nyt helpompi kuin viimeksi ja jotenkin sinne pienelle kentälle oli saatu ängettyä kaikki kontaktitkin. Minni vaan sekoili jotain ihan käsittämätöntä kepeillä. Sinne tultiin ihan suoraan putkesta ja ohjasin mielestäni ihan normaalisti, mutta ei vaan mennyt. En tiedä montako yritystä me käytettiin, mutta ikuisuus pyörittiin siinä kepeillä ennen kuin ne saatiin mentyä oikein. Vähänkö noloa kolmosluokan koiralla! Loppurata tietty lujaa ja hienosti, joten tosi ärsyttävä mokailu. Jotenkin ihmeellisesti me ei kuitenkaan oltu hyllytetty tuohon kohtaan ja oltiin säälittävällä tuloksella (jotain lähemmäs 30 virhettä) kolmansia. Että "jouduttiin" sitten vielä palkinnoillekin tuolla sähläyksellä. :D
Ensi viikonloppuna sähelletään sitten Pimun ja Minnin kanssa Janakkalassa ihan virallisesti. Samalla Pimun viimeiset kisat ennen sterilointitaukoa.
Lauantaina aamulla Pimun VOI/EVL-tokot, joissa tehtiin paikallolot, kaukoja ja seuraamista. Itsekseni tein merkkiä, ruudun ja liikkeestä seisomista uudella käskyllä. P-istumisessa ei taas pystynyt, vaan valui maihin juuri kun meinasin palata piilosta. PÖH! Makuu ihan normisti. Seuraaminen oli taas hyvää! Kaukot kusi melko pahasti, Pimulla oli liian iloinen mielentila, joten teki liian terhakkaat seisomiset ja tuli sen takia eteenpäin. Normisti kisoissahan se on niin paineessa, että nousee vain sen verran vähän, että asentoa juuri voi sanoa seisomiseksi. :D Perusongelma S-I-vaihto oli myös huono. Merkki oli hauska. Kentän sivussa oli kaksi merkkiä peräkkäin n. 10m välillä ja yritin lähettää tietenkin niistä ensimmäiselle, mutta aina se vaan meni sinne jälkimmäiselle. :D
Tokojen jälkeen kävin noukkimassa Priiman kyytiin ja sitten kotiin vaihtamaan Pimu Minniin. Suunnattiin siis YLÖKKin epiksiin ja toiseen Agiwars-cupin osakilpailuun. Priima osallistui mölleihin ja Minni kisaaviin. Paikalle saavuttuamme lähdin ensin kunnon lenkille koirien kanssa ja kun palasin ja menin ilmoittautumaan, siellä olikin kaikkien möllien yhteinen rataantutustuminen jo loppumassa. Oho. Luulin ihan, että säkäluokat tutustuu erikseen. Sain sitten armosta lisäaikaa ja kävin pyörimässä radan muutamaan kertaan. Hankalalta vaikutti, sillä samoilla esteillä pyörittiin niin moneen kertaan ja epäilin jo, etten muista rataa. Otin Priimalle kaksi starttia, sillä epäilin, että ensimmäinen menee säätämiseen.
Miikku tuli myös paikalle ennen maxi-luokan alkua, joten Priima sai vähän lisää henkistä tukea. :) Eipä se silti kovin huolestuneelta vaikuttanut väen- ja koiranpaljoudesta huolimatta. Ensimmäinen yritys lähti ihan kivasti ja A:n kontakti oli oikein hyvä. Päästiin yli puolen välin kunnes otettiin eka kielto hypyltä, jonne tulin vastaan toiselle puolelle Priiman tullessa putkesta. Kysyin etukäteen Miikulta, että osaako Priima tuollaista ohjausta, mutta ei Miikku tiennyt. :D Arvalla siis kokeiltiin. Siitä loppuun ihan kivasti, mutta viimeinen hyppy osui jotenkin ohjaajan tielle ja melkein vedin itse sitä päin ja Priima tietty ohi siitä. Tästä toinen kielto, joten tulos 10 + yliaikaa pari sekkaa. Ei mitenkään kovin paha alku meidän episuralle. Tällä räpellyksellä tultiin kolmanneksi, joten Miikku sai pokaalin kotiinviemisiksi ja mä suklaata. Mentiin vielä toinen yritys, mutta tämä ei ollut kovin hyvä. Priima oli enemmän kuutamolla kuin ekalla radalla ja haahuili ratatyöntekijöiden luo ym. häröä. Ekan radan eka kieltokohta kuitenkin selvitettiin nyt paremmin, mutta edelleen se viimeinen hyppy oli ohjaajan mielestä väärässä paikassa ja sain Priiman siitä taas ohi. :D Tältä radalta siis vain vitonen, mutta enemmän yliaikaa kuin ekalta.
Nyt vaan lisää Priima-treeniä ja epiksiä aina kuin mahdollista. Yhteistyö ei vielä oikein suju, eikä Priima ole oikein lajille kunnolla syttynyt, mutta katsellaan nyt rauhassa mitä tästä tulee. Ainakin tämä on harvinaista bc-terapiaa mulle, kun ei yhtään tarvitse varoa rimoja radalla.
Sitten vielä Minni. Kisaavien rata oli nyt helpompi kuin viimeksi ja jotenkin sinne pienelle kentälle oli saatu ängettyä kaikki kontaktitkin. Minni vaan sekoili jotain ihan käsittämätöntä kepeillä. Sinne tultiin ihan suoraan putkesta ja ohjasin mielestäni ihan normaalisti, mutta ei vaan mennyt. En tiedä montako yritystä me käytettiin, mutta ikuisuus pyörittiin siinä kepeillä ennen kuin ne saatiin mentyä oikein. Vähänkö noloa kolmosluokan koiralla! Loppurata tietty lujaa ja hienosti, joten tosi ärsyttävä mokailu. Jotenkin ihmeellisesti me ei kuitenkaan oltu hyllytetty tuohon kohtaan ja oltiin säälittävällä tuloksella (jotain lähemmäs 30 virhettä) kolmansia. Että "jouduttiin" sitten vielä palkinnoillekin tuolla sähläyksellä. :D
Ensi viikonloppuna sähelletään sitten Pimun ja Minnin kanssa Janakkalassa ihan virallisesti. Samalla Pimun viimeiset kisat ennen sterilointitaukoa.
perjantai 11. tammikuuta 2013
Hyvän mielen agia taas
Eilen valkkutreeneissä oli teemana rääkki ja Tommi järkkäsi meille joukkuekisan, jossa voittajille luvassa karkkia, hävinneille punnerruksia. Melkein jo meinasin pyytää etukäteen meidän joukkuelaisilta anteeksi, että jouduttiin Pimun kanssa heidän joukkueeseen, mutta eipä me niin paskasti sitten loppupeleissä mentykään. Tai Pimu meni hyvin, itse mokailin.
Rata oli 19 estettä ja alkoi meille vaikeasti hyppy, pituus, okseri. Pimu ei ole okseria hypännyt sen kerran jälkeen kun se paineistui siitä pahasti. Hieman siis jännitti miten käy ja päätin vetää ihan reilulla vedätyksellä ja iloisella ilmeellä vaikka hieman kolisisikin. Ja kyllähän kolisi. Eka rima alas, pituus alas ja okserin hyppäsi ihan keskelle. Ei muuta kuin iloisella naamalla rataa eteenpäin, mutta sitten hyllytettiin ihan tyhmään kohtaan, jossa tultiin suoraan hypyltä putkeen. Pimu vaan sinkosi taas mun pään käännöstä putken väärään päähän. Nää on niin ärsyttäviä! Loppuradalla varoi hyppyjä ja pari rimaa tuli huonojen hyppyjen seurauksena alas. Alun epävarmuus siis aiheutti sen verran painetta.
Koska kumpikaan joukkue ei onnistunut saamaan tulosta, kisa päätettiin uusia. Nyt hyppyytin kerran ennen meidän vuoroa okserin ja palkkasin nameilla. Muutenkin palkkasin tällä kertaa pitkästä aikaa pelkästään nameilla, kun en jaksanut viritellä treenitaskua päälle eikä Pimun mahtikokoinen lelu mahdu fleecen taskuun. Nyt toisella yrityksellä rata meni tosi hyvin! Okserikin pysyi ja kaikki muutkin rimat (60cm). Itse vaan sähläsin kepeiltä virheen ja yhden kiellon hypyltä. Kympillä kuitenkin maaliin ja se on hieno suoritus! Lopulta meidän joukkue kuitenkin hävisi, kun toiset veteli vaan nollia, niin jouduttiin punnertamaan.
Lopuksi sai hinkkailla pieniä pätkiä radalta ja onnistuneista suorituksista sai karkkia. Vedin ensin sen pätkän, jossa kisassa sain aikaiseksi virheet ja sitten hinkkailtiin A:n jälkeisiä hyppyjä. A oli kyllä tosi paska joka kerta. Sieltä lähdettiin vinoon, joten Pimukin tuli joka kerta vinoon ja jopa varasti sieltä. Etupalkalla sain sen suoraan, mutta olipahan säätöä.
Rata oli 19 estettä ja alkoi meille vaikeasti hyppy, pituus, okseri. Pimu ei ole okseria hypännyt sen kerran jälkeen kun se paineistui siitä pahasti. Hieman siis jännitti miten käy ja päätin vetää ihan reilulla vedätyksellä ja iloisella ilmeellä vaikka hieman kolisisikin. Ja kyllähän kolisi. Eka rima alas, pituus alas ja okserin hyppäsi ihan keskelle. Ei muuta kuin iloisella naamalla rataa eteenpäin, mutta sitten hyllytettiin ihan tyhmään kohtaan, jossa tultiin suoraan hypyltä putkeen. Pimu vaan sinkosi taas mun pään käännöstä putken väärään päähän. Nää on niin ärsyttäviä! Loppuradalla varoi hyppyjä ja pari rimaa tuli huonojen hyppyjen seurauksena alas. Alun epävarmuus siis aiheutti sen verran painetta.
Koska kumpikaan joukkue ei onnistunut saamaan tulosta, kisa päätettiin uusia. Nyt hyppyytin kerran ennen meidän vuoroa okserin ja palkkasin nameilla. Muutenkin palkkasin tällä kertaa pitkästä aikaa pelkästään nameilla, kun en jaksanut viritellä treenitaskua päälle eikä Pimun mahtikokoinen lelu mahdu fleecen taskuun. Nyt toisella yrityksellä rata meni tosi hyvin! Okserikin pysyi ja kaikki muutkin rimat (60cm). Itse vaan sähläsin kepeiltä virheen ja yhden kiellon hypyltä. Kympillä kuitenkin maaliin ja se on hieno suoritus! Lopulta meidän joukkue kuitenkin hävisi, kun toiset veteli vaan nollia, niin jouduttiin punnertamaan.
Lopuksi sai hinkkailla pieniä pätkiä radalta ja onnistuneista suorituksista sai karkkia. Vedin ensin sen pätkän, jossa kisassa sain aikaiseksi virheet ja sitten hinkkailtiin A:n jälkeisiä hyppyjä. A oli kyllä tosi paska joka kerta. Sieltä lähdettiin vinoon, joten Pimukin tuli joka kerta vinoon ja jopa varasti sieltä. Etupalkalla sain sen suoraan, mutta olipahan säätöä.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Maanantaitokot
Eilen pitkästä aikaa taas tavoitteellisten maanantaitokot. Pimu jatkoi EVL-linjalla, eli tehtiin merkkiä, ruutua, ohjattua, jääviä liikkeitä ja kaukoja. Paikallaoloissa tehtiin nyt ekaa kertaa myös istuminen.
Merkillä alkoi ja teki ihan superhyvin sen jälkeen kun tajusi mistä on kyse. Ekalla yrityksellä lähti johonkin agisiivekkeiden luo ja pisti maihin. :D Sitten liitettiin siihen ohjatun hakeminen ja eka toisto aivan loistava. Toisella toistolla meinasi lähteä suoraan kapulalle, mutta korjasi sitten merkille. Loppuun vielä pelkkä merkki niin, että kapulat oli paikoillaan. Nyt oli kapuloilla jo niin paha imu, että lähti suoraan vaan vasemalle ja toi sen. Vähän säätämistä, niin saatiin se merkkikin lopuksi tehtyä.
Sitten kaukot. Tein ylipitkän sarjan, jossa M-S-vaihdosta lopussa palkka. Vähän liikkui kun tuli niin paljon toistoja, mutta ideana oli vaan saada se M-S palkattua ja vähän painetta alle pitkällä sarjalla. Sitten jääviä ihan yleishengailuna. Maahanmeno on kyllä tosi vahva, seisominen ja istuminen sekoittuu välillä, mutta kyllä nekin jo meni paljon paremmin kuin ennen. Pimu oli oikein täpäkkänä ja hyvin kuulolla, kun mulla oli taas astetta paremmat namit (sian ihraa) mukana.
Loppuun sitten ruutua. Ensin VOI-ruutu siksi, että tietää missä se yleensä on ja sitten koitettiin merkiltä. Muiden yllytyksestä merkki oli toooosi kaukana ruudusta ja vähän hirvitti mitä tästä tulee, eikä siitä aluksi mitään tullutkaan. Pimu sekotti ohjattuun ja selkeästi lähti etsimään kapulaa. Lähettelin vaan sinnikkäästi ruutuun ja lopulta se sitten löysikin perille. Toinen toisto jo erittäin mallikas ja meni kerrasta loppuun asti. Pitää siis keksiä joku eri virittelysana näihin.
Paikallamakuu meni ihan normisti, mutta istuminen ei vielä onnistu. Kurkin piilosta välillä ja just kun meinasin mennä palkkaamaan, se lösähti maihin. Kävin nostamassa ja sitten pystyi istumaan.
Merkillä alkoi ja teki ihan superhyvin sen jälkeen kun tajusi mistä on kyse. Ekalla yrityksellä lähti johonkin agisiivekkeiden luo ja pisti maihin. :D Sitten liitettiin siihen ohjatun hakeminen ja eka toisto aivan loistava. Toisella toistolla meinasi lähteä suoraan kapulalle, mutta korjasi sitten merkille. Loppuun vielä pelkkä merkki niin, että kapulat oli paikoillaan. Nyt oli kapuloilla jo niin paha imu, että lähti suoraan vaan vasemalle ja toi sen. Vähän säätämistä, niin saatiin se merkkikin lopuksi tehtyä.
Sitten kaukot. Tein ylipitkän sarjan, jossa M-S-vaihdosta lopussa palkka. Vähän liikkui kun tuli niin paljon toistoja, mutta ideana oli vaan saada se M-S palkattua ja vähän painetta alle pitkällä sarjalla. Sitten jääviä ihan yleishengailuna. Maahanmeno on kyllä tosi vahva, seisominen ja istuminen sekoittuu välillä, mutta kyllä nekin jo meni paljon paremmin kuin ennen. Pimu oli oikein täpäkkänä ja hyvin kuulolla, kun mulla oli taas astetta paremmat namit (sian ihraa) mukana.
Loppuun sitten ruutua. Ensin VOI-ruutu siksi, että tietää missä se yleensä on ja sitten koitettiin merkiltä. Muiden yllytyksestä merkki oli toooosi kaukana ruudusta ja vähän hirvitti mitä tästä tulee, eikä siitä aluksi mitään tullutkaan. Pimu sekotti ohjattuun ja selkeästi lähti etsimään kapulaa. Lähettelin vaan sinnikkäästi ruutuun ja lopulta se sitten löysikin perille. Toinen toisto jo erittäin mallikas ja meni kerrasta loppuun asti. Pitää siis keksiä joku eri virittelysana näihin.
Paikallamakuu meni ihan normisti, mutta istuminen ei vielä onnistu. Kurkin piilosta välillä ja just kun meinasin mennä palkkaamaan, se lösähti maihin. Kävin nostamassa ja sitten pystyi istumaan.
maanantai 7. tammikuuta 2013
Äkkilähtötokot ja pentumiittinkiä
Tuli sitten käytyä tokokisoissa vähän yllättäen. Perjantai-iltana tuli Tamskin forumille tietoa, että seuraavan päivän kisoissa olisi VOI-luokassa yksi paikka vapaana. Mietin asiaa ehkä puoli tuntia ja sitten ilmoittauduin, kun sattui vielä löytymään yksi lahjakorttikin. Mehän ollaan tehty viimeisen kuukauden aikana melkein pelkästään EVL-liikkeitä, että sinänsä hieman mietitytti mitä järkeä sinne on lähteä. Eipähän ehtinyt jännittää kuin sen puoli päivää. :D
Kisat oli siis lauantaina SDP:llä ja tuomarina Kari Kielo, jolla mun mielestä oli tällä kertaa tiukempi linja kuin heinäkuun kokeessa. Koirakoita luokassa oli vain 6, joten homma oli nopeasti ohi. Aamulla oltiin jo käyty VOI/EVL-kurssilla treeneissä ja tehty vallan hieno tunnari, noudot ja seuraaminen. Siinä siis valmistautuminen tähän kokeeseen.
Paikallamakuu 9
Tässä vähän sattui ja tapahtui. Kehään meno oli ihan kaaosta, Pimu harhaili holtittomasti, mutta päästiin sentään paikallemme kahden nuoren bc:n väliin, jotka oli sisarukset. Alussa koomaili pahasti tuomaria ja vaati kaksi käskyä maahanmenoon. Oltiin oltu ehkä kolme minuuttia piilossa kun kehästä kuului "HAU" ja saman tien tuomari huusi, että liike keskeytetään ja ohjaajat kehään. WTF? Hieman säikähdin mitä on tapahtunut, mutta siellä Pimu ja kaikki sen oikealla puolella olleet koirat makasi nätisti, Pimun vasemmalla puolella olleet kaksi koiraa juoksenteli pitkin kenttää. Vasemmassa reunassa ollut kelpie oli noussut ekana istumaan ja pian sen jälkeen Pimun viereinen bc oli noussut myös ja lopulta lähtenyt härkkimään kelpietä ja aiheuttanut tilanteen. Huh huh, mikä säkä, että bc valkkasi kelpien eikä tullut härkkimään Pimua. Varsinkin kun sen sisko vielä makasi Pimun vieressä. Jouduttiin siis tekemään liike uudelleen ilman tätä bc:tä. Uusintasuoritus onnistui sitten paremmin. Meni ekalla käskyllä maahan, mutta oli kääntynyt hieman maatessaan, joten siitä piste pois.
Seuraaminen 8
Oli kyllä harvinaisen hyvä. Nakitin ennen kehää reilusti ja seurautin kehään. Toimi! :)
Liikkeestä istuminen 6
Hieman noloa. Kunnon olkapääapu ja vauhdin hidastus. :D En vaan uskaltanut yhtään riskeerata.
Luoksetulo 8
Koomaili alussa ja vaati kaksi käskyä maahanmenoon. Harmi, olis vissiin muuten sit ollut kymppi.
Ruutu 7
Hmm, tässä en kyllä ihan tajua noita pisteitä, olisikohan häröillyt ruudussa jotain kun käänsin selkäni? Meni ihan takalaitaan, perskarvoja myöten ulkona ja luulin jo että oli nolla. Tuomari kävi kyllä katsomassa, eli kai se sitten ruudussa oli. :D Sivulle tullessa pieni pomppu, mutta muuten ihan nätti loppu, joten en tiedä miksi noin paljon lähti pisteitä.
Hyppynouto 8
En kyllä tajua näitäkään pisteitä, muistaakseni ihan nätisti teki.
Metalli 9
Heitin tosi pitkälle ja matkanvarrelle jäi sopivasti törppö, jolta lähetettiin ruutuun. Pimu meni ensin hienosti merkille pönöttämään ja jatkoi siitä sitten kapulalle. :D
Tunnari 7,5
Tosi hieno!! Ainoastaan koomasi taas lähdössä ja vaati kaksi käskyä että lähti kapuloille. AARGH!
Kaukot 7
Muuten hyvä, mutta M-S-vaihtoon vaati kolme (!) käskyä. Nousi kuitenkin lopulta, huh!
Kokonaisvaikutus 8
Pimu oli kuulemma vähän käsijarru päällä.
Yhteensä 246p VOI2 sij.1/6. Ei siellä siis muillakaan mennyt hyvin, mutta mepä ei nollattu yhtään liikettä!! Lähellä kyllä oli. :D Liikkeiden välit oli nyt tosi hyvät, eikä Pimu meinannut karata kertaakaan, vaikka tiesi missä loppupalkka odottaa. Hemmetin kaksoiskäskyt, niihin kaatui ykköstulos tällä kertaa. Seuraavaksi palataan alkuperäiseen suunnitelmaan ja seuraava yritys helmikuun lopulla. Siihen asti jatketaan EVL-liikkeillä.
Kokeen jälkeen mentiin vielä tokoilemaan tallille ja Urhokin pääsi tekemään. Urho teki ruutua, perusasentoa, hyppyä ja maahanmenoja. Pimu teki vain ruudun ja kaukot, joissa palkkasin M-S vaihdon jälkeen.
Sunnuntaina suunnattiin Päkäpaimenen pentumiittiin. Urhon pentueesta oli kaikki paikalla, mutta Pimun sisaruksista ei tullut kukaan. :( Aloitettiin toko- ja agitreeneillä tallilla ja sieltä sitten Miikulle syömään tortilloja ja katsomaan pentusten ja vähän isompienkin riehuntaa. Kaikki pääsi myös valokuvaan. Siis koirat.
Pimu tokoili taas EVL:ää. Nyt tehtiin ekaa kertaa ikinä merkin kautta ohjatun hakeminen ja onnasi ihan superisti! Myöskin mentiin merkiltä ruutuun ja sekin onnasi. Merkki yksinään löytyi myös jo tosi kaukaa, joten huippua edistystä. Urho teki ruutua, noutoa, M-I kaukoja ja kosketusalustaa. Hienosti pystyi tekemään, vaikka Hoina-sisko teki samaan aikaan.
Sitten vielä pikaiset aksat molemmille. Jussi teki Urhon kanssa pieniä pätkiä ja mä palkkasin heittämällä lelua. Tehtiin ensin valsseja, jotka onnasi jo tosi hyvin. Sitten muurille irtoamista hyppykaarella ja pienen hakemisen jälkeen alkoi muuri löytyä. Loppuun vielä putkeen irtoamista. Pimun kanssa tein kertaalleen vain hyvän mielen 10 esteen radan 15cm rimoilla. Nollalla tietty. :D
Miikun luona katseltiin kun parhaimmillaan 10 bc:tä pisteli menemään ympäri kämppää. Pimu makasi tyypilliseen tapaansa jaloissa irvistelemässä kaikille, mutta Urho nautti suunnattomasti seurasta ja erityisesti poikarakkaudesta Lieska-veljen ja Aatoksen kanssa. Miikku otti ihania kuvia kaikista.
Kisat oli siis lauantaina SDP:llä ja tuomarina Kari Kielo, jolla mun mielestä oli tällä kertaa tiukempi linja kuin heinäkuun kokeessa. Koirakoita luokassa oli vain 6, joten homma oli nopeasti ohi. Aamulla oltiin jo käyty VOI/EVL-kurssilla treeneissä ja tehty vallan hieno tunnari, noudot ja seuraaminen. Siinä siis valmistautuminen tähän kokeeseen.
Paikallamakuu 9
Tässä vähän sattui ja tapahtui. Kehään meno oli ihan kaaosta, Pimu harhaili holtittomasti, mutta päästiin sentään paikallemme kahden nuoren bc:n väliin, jotka oli sisarukset. Alussa koomaili pahasti tuomaria ja vaati kaksi käskyä maahanmenoon. Oltiin oltu ehkä kolme minuuttia piilossa kun kehästä kuului "HAU" ja saman tien tuomari huusi, että liike keskeytetään ja ohjaajat kehään. WTF? Hieman säikähdin mitä on tapahtunut, mutta siellä Pimu ja kaikki sen oikealla puolella olleet koirat makasi nätisti, Pimun vasemmalla puolella olleet kaksi koiraa juoksenteli pitkin kenttää. Vasemmassa reunassa ollut kelpie oli noussut ekana istumaan ja pian sen jälkeen Pimun viereinen bc oli noussut myös ja lopulta lähtenyt härkkimään kelpietä ja aiheuttanut tilanteen. Huh huh, mikä säkä, että bc valkkasi kelpien eikä tullut härkkimään Pimua. Varsinkin kun sen sisko vielä makasi Pimun vieressä. Jouduttiin siis tekemään liike uudelleen ilman tätä bc:tä. Uusintasuoritus onnistui sitten paremmin. Meni ekalla käskyllä maahan, mutta oli kääntynyt hieman maatessaan, joten siitä piste pois.
Seuraaminen 8
Oli kyllä harvinaisen hyvä. Nakitin ennen kehää reilusti ja seurautin kehään. Toimi! :)
Liikkeestä istuminen 6
Hieman noloa. Kunnon olkapääapu ja vauhdin hidastus. :D En vaan uskaltanut yhtään riskeerata.
Luoksetulo 8
Koomaili alussa ja vaati kaksi käskyä maahanmenoon. Harmi, olis vissiin muuten sit ollut kymppi.
Ruutu 7
Hmm, tässä en kyllä ihan tajua noita pisteitä, olisikohan häröillyt ruudussa jotain kun käänsin selkäni? Meni ihan takalaitaan, perskarvoja myöten ulkona ja luulin jo että oli nolla. Tuomari kävi kyllä katsomassa, eli kai se sitten ruudussa oli. :D Sivulle tullessa pieni pomppu, mutta muuten ihan nätti loppu, joten en tiedä miksi noin paljon lähti pisteitä.
Hyppynouto 8
En kyllä tajua näitäkään pisteitä, muistaakseni ihan nätisti teki.
Metalli 9
Heitin tosi pitkälle ja matkanvarrelle jäi sopivasti törppö, jolta lähetettiin ruutuun. Pimu meni ensin hienosti merkille pönöttämään ja jatkoi siitä sitten kapulalle. :D
Tunnari 7,5
Tosi hieno!! Ainoastaan koomasi taas lähdössä ja vaati kaksi käskyä että lähti kapuloille. AARGH!
Kaukot 7
Muuten hyvä, mutta M-S-vaihtoon vaati kolme (!) käskyä. Nousi kuitenkin lopulta, huh!
Kokonaisvaikutus 8
Pimu oli kuulemma vähän käsijarru päällä.
Yhteensä 246p VOI2 sij.1/6. Ei siellä siis muillakaan mennyt hyvin, mutta mepä ei nollattu yhtään liikettä!! Lähellä kyllä oli. :D Liikkeiden välit oli nyt tosi hyvät, eikä Pimu meinannut karata kertaakaan, vaikka tiesi missä loppupalkka odottaa. Hemmetin kaksoiskäskyt, niihin kaatui ykköstulos tällä kertaa. Seuraavaksi palataan alkuperäiseen suunnitelmaan ja seuraava yritys helmikuun lopulla. Siihen asti jatketaan EVL-liikkeillä.
Kokeen jälkeen mentiin vielä tokoilemaan tallille ja Urhokin pääsi tekemään. Urho teki ruutua, perusasentoa, hyppyä ja maahanmenoja. Pimu teki vain ruudun ja kaukot, joissa palkkasin M-S vaihdon jälkeen.
Sunnuntaina suunnattiin Päkäpaimenen pentumiittiin. Urhon pentueesta oli kaikki paikalla, mutta Pimun sisaruksista ei tullut kukaan. :( Aloitettiin toko- ja agitreeneillä tallilla ja sieltä sitten Miikulle syömään tortilloja ja katsomaan pentusten ja vähän isompienkin riehuntaa. Kaikki pääsi myös valokuvaan. Siis koirat.
Pimu tokoili taas EVL:ää. Nyt tehtiin ekaa kertaa ikinä merkin kautta ohjatun hakeminen ja onnasi ihan superisti! Myöskin mentiin merkiltä ruutuun ja sekin onnasi. Merkki yksinään löytyi myös jo tosi kaukaa, joten huippua edistystä. Urho teki ruutua, noutoa, M-I kaukoja ja kosketusalustaa. Hienosti pystyi tekemään, vaikka Hoina-sisko teki samaan aikaan.
Sitten vielä pikaiset aksat molemmille. Jussi teki Urhon kanssa pieniä pätkiä ja mä palkkasin heittämällä lelua. Tehtiin ensin valsseja, jotka onnasi jo tosi hyvin. Sitten muurille irtoamista hyppykaarella ja pienen hakemisen jälkeen alkoi muuri löytyä. Loppuun vielä putkeen irtoamista. Pimun kanssa tein kertaalleen vain hyvän mielen 10 esteen radan 15cm rimoilla. Nollalla tietty. :D
Miikun luona katseltiin kun parhaimmillaan 10 bc:tä pisteli menemään ympäri kämppää. Pimu makasi tyypilliseen tapaansa jaloissa irvistelemässä kaikille, mutta Urho nautti suunnattomasti seurasta ja erityisesti poikarakkaudesta Lieska-veljen ja Aatoksen kanssa. Miikku otti ihania kuvia kaikista.
 |
| Kaunotar ja hirviö (c) Katri Pietilä |
 |
| Lieska, Hoina, Urho, Pro (c) Katri Pietilä |
perjantai 4. tammikuuta 2013
Hyvän mielen agilityä
Eilen päästiin pitkästä aikaa valkkuryhmän treeneihin. Teemana oli rata ja tehtiin reilu 30 esteen rata kahdessa pätkässä. Loppuun sai vielä yrittää koko hoitoa, mutta mulla ei oikein enää henki kulkenut pitkällisen flunssailun seurauksena, niin jätettiin yrittämättä. Nyt päätin jo ennen treenejä, että en kommentoi rimoja mitenkään vaan jatketaan rataa vaikka tulisi jotain alas. Viime lauantaina Pimu paineistui taas melko pienestä sanomisesta ja alkoi sen jälkeen arpoa rimoja, joten nyt ajattelin että yritetään löytää taas agilityn hauskuus. Taktiikka onnistui sen puolesta, että Pimu ei paineistunut, vaan hyppäsi koko treenin ajan hyvin. Rimoja tietty tuli alas, mutta ei kovin paljoa ja nekin ihan vaan omista syistä, eli kun ohjaus on paskaa, niin rimoissa se näkyy heti. Muuri oli hankala kun sille tultiin keinun jälkeen, hyppyjen jälkeen se ei ollut ollenkaan paha ja pysyi joka kerta. Kontktien jälkeisiä hyppyjä täytyisi kyllä tosi paljon treenata erikseen, ne kun on niin hankalia.
Hyvän mielen treenit kuitenkin oli ja päästiin molemmat pätkät parhaimmillaan yhdellä tiputuksella. Kepit meni ihan superisti monta kertaa ja se muurikin pysyi hienosti kun vaan oli hyvä draivi päällä sille tultaessa. Luulen, että Pimu on nyt näin herkillä Urhon takia. Ennenhän sille on hyvin voinut sanoa rimoista, eikä ole ottanut painetta. Urho on vissiin ottanut pienoisen henkisen yliotteen Pimusta, eikä enää oikein usko kun Pimu yrittää komentaa sitä härkkimisestä. Pimu on kotioloissa melko ressukka nykyään. :( Varmasti valeraskauskin on vaikuttanut sen mielialoihin, joten katsotaan nyt miten tilanne etenee. Sterilointiaikakin on vihdoin varattu.
Hyvän mielen treenit kuitenkin oli ja päästiin molemmat pätkät parhaimmillaan yhdellä tiputuksella. Kepit meni ihan superisti monta kertaa ja se muurikin pysyi hienosti kun vaan oli hyvä draivi päällä sille tultaessa. Luulen, että Pimu on nyt näin herkillä Urhon takia. Ennenhän sille on hyvin voinut sanoa rimoista, eikä ole ottanut painetta. Urho on vissiin ottanut pienoisen henkisen yliotteen Pimusta, eikä enää oikein usko kun Pimu yrittää komentaa sitä härkkimisestä. Pimu on kotioloissa melko ressukka nykyään. :( Varmasti valeraskauskin on vaikuttanut sen mielialoihin, joten katsotaan nyt miten tilanne etenee. Sterilointiaikakin on vihdoin varattu.
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Joulutaukoa
Melko hiljaista on ollut treenirintamalla. Itse olin suunnilleen koko joulun kipeenä, nyt alkaa vähitellen jo olo tuntumaan normaalilta. Tokoiluja päästiin kuitenkin hieman tekemään tänä aikana ja viime lauantaina käytiin vähän jo aksaamassakin. Joululomalla tehtiin myös yhdet viestitreenit pitkästä aikaa ja hyvin onnistui kaikki pätkät. Ei jaksettu treenata koiria erikseen, joten tehtiin sitten ryhmätreenit, joissa Urho meni ensin ja Pimu juoksi sitten muutaman minuutin päästä perässä.
Uuden vuoden juhlinnat sujui rauhallisissa merkeissä, paettiin taas perinteisesti anoppilaan. Siellä näkyi hyvin vähän raketteja, mutta ääniä kuului kuitenkin. Urhon kanssa päädyttiin sitten ramppaamaan ulkona ihan normityyliin koko ilta, se kun ei rakettien ääniä noteerannut mitenkään ja oli normitapaansa koko ajan pyytämässä ulos. Nelli, Minni ja Pimu tyytyi varmuuden vuoksi huilailemaan sisällä, ne kun osaa pidätellä vähän paremmin kuin tuo yksi sisäsiisteysvammainen. Yhden aikaan yöllä loppui sitten rakettien äänet kokonaan, joten päästiin käymään kunnolla lenkillä koko lauman kanssa.
Vähitellen tällä ja ensi viikolla päästään taas normitreenauksen makuun ja yhdet agikisatkin on suunnitelmissa Pimulle ja Minnille tässä kuussa.
Uuden vuoden juhlinnat sujui rauhallisissa merkeissä, paettiin taas perinteisesti anoppilaan. Siellä näkyi hyvin vähän raketteja, mutta ääniä kuului kuitenkin. Urhon kanssa päädyttiin sitten ramppaamaan ulkona ihan normityyliin koko ilta, se kun ei rakettien ääniä noteerannut mitenkään ja oli normitapaansa koko ajan pyytämässä ulos. Nelli, Minni ja Pimu tyytyi varmuuden vuoksi huilailemaan sisällä, ne kun osaa pidätellä vähän paremmin kuin tuo yksi sisäsiisteysvammainen. Yhden aikaan yöllä loppui sitten rakettien äänet kokonaan, joten päästiin käymään kunnolla lenkillä koko lauman kanssa.
Vähitellen tällä ja ensi viikolla päästään taas normitreenauksen makuun ja yhdet agikisatkin on suunnitelmissa Pimulle ja Minnille tässä kuussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)